Lapselle hautajaisista kertominen vaatii rehellisyyttä, ikätasoista kieltä ja myötätuntoa. Keskustele avoimesti lapsen kysymyksiin vastaten, mutta hänen kehitystasonsa huomioiden. Käytä selkeitä ja konkreettisia ilmaisuja välttäen hämmentäviä kiertoilmaisuja. Anna lapsen osallistua suruun perheen kanssa ja tarjoa mahdollisuus kysymyksille. Lapsen tunteiden kuunteleminen ja läsnäolo ovat tärkeimpiä tukikeinoja. Valmistele lapsi etukäteen siihen, mitä hautajaisissa tapahtuu, ja kunnioita hänen päätöstään osallistumisesta.
Miksi lapselle on tärkeää puhua hautajaisista rehellisesti?
Lapselle on tärkeää puhua hautajaisista rehellisesti, koska avoin keskustelu auttaa häntä käsittelemään surua terveellä tavalla ja rakentaa luottamusta aikuisten ja lapsen välille. Totuudenmukainen tieto suojaa lasta mielikuvituksen tuottamilta, usein pelottavammilta selityksiltä ja antaa hänelle työkaluja käsitellä vaikeita tunteita.
Lapset aistivat herkästi perheen tunneilmapiirin muutokset. Jos hautajaisista ja kuolemasta ei puhuta, lapsi saattaa luoda omia selityksiään tapahtumille, jotka voivat olla todellisuutta pelottavampia. Rehellinen keskustelu ei suojele lasta surulta, mutta se opettaa, että vaikeistakin asioista voi puhua ja että tunteiden näyttäminen on sallittua.
Avoin puhuminen auttaa lasta myös ymmärtämään elämän luonnollista kiertokulkua. Se vahvistaa lapsen kykyä kohdata menetyksiä myöhemmin elämässään. Lisäksi rehellisyys osoittaa, että kunnioitamme lapsen oikeutta tietää perhettä koskevista tärkeistä asioista.
Keskustelun avoimuus ei tarkoita, että lapselle pitäisi kertoa kaikki yksityiskohdat. Tietoa annetaan lapsen kehitystasoon sopivalla tavalla, mutta aina totuudenmukaisesti. Näin tuemme lapsen tervettä suhtautumista elämän vaikeisiinkin puoliin.
Minkä ikäiselle lapselle voi kertoa hautajaisista?
Hautajaisista voi ja kannattaa kertoa kaikenikäisille lapsille, mutta kerrontatapa tulee sovittaa lapsen ikään ja kehitystasoon. Jokainen lapsi ansaitsee ikätasoista tietoa läheisen kuolemasta ja hautajaisista, sillä pienikin lapsi aistii perheen surun ja muutokset arjessa.
Alle 3-vuotiaille lapsille riittää yksinkertainen selitys. He eivät vielä ymmärrä kuoleman lopullisuutta, mutta huomaavat muutokset rutiineissa ja aikuisten tunnetiloissa. Voit kertoa, että ”Mummi on kuollut eikä hän voi enää tulla käymään. Hautajaisissa sanomme hänelle hyvästit.”
3-6-vuotiaat lapset ajattelevat konkreettisesti ja saattavat kysyä suoria kysymyksiä kuolemasta. He voivat myös ajatella kuoleman olevan väliaikaista. Tässä iässä on tärkeää välttää hämääviä ilmaisuja kuten ”nukkui pois” tai ”lähti pitkälle matkalle”, jotka voivat aiheuttaa pelkoja nukkumista tai matkustamista kohtaan.
7-12-vuotiaat alkavat ymmärtää kuoleman lopullisuuden ja saattavat pohtia kuolemaan liittyviä biologisia ja eksistentiaalisia kysymyksiä. Heille voi kertoa tarkemmin hautajaisista, niiden kulusta ja tarkoituksesta.
Teini-ikäiset käsittelevät kuolemaa jo lähes aikuisten tavoin. He tarvitsevat kuitenkin edelleen tukea ja mahdollisuuden keskustella tunteistaan. Heidän kanssaan voi jakaa enemmän yksityiskohtia ja vastata syvällisempiinkin kysymyksiin.
Kaikkien ikäryhmien kohdalla on tärkeää olla valmis vastaamaan kysymyksiin ja palaamaan aiheeseen, sillä lapsi käsittelee tietoa vähitellen. Jokainen lapsi reagoi yksilöllisesti, joten tarkkaile lapsen reaktioita ja mukaudu hänen tarpeisiinsa.
Miten selittää hautajaisten tarkoitus lapselle?
Hautajaisten tarkoitusta selittäessä lapselle on hyvä käyttää yksinkertaista, konkreettista kieltä ja keskittyä hautajaisten merkitykseen jäähyväisten jättämisen paikkana. Hautajaiset ovat tilaisuus, jossa kaikki, jotka välittivät kuolleesta ihmisestä, kokoontuvat yhteen muistelemaan häntä ja jättämään jäähyväiset.
Pienelle lapselle voit selittää: ”Hautajaiset ovat erityinen tilaisuus, jossa sanomme yhdessä hyvästit isoisälle. Muistelemme kaikkea ihanaa ja hauskaa, mitä koimme hänen kanssaan. Siellä on paikalla muitakin ihmisiä, jotka rakastivat isoisää.”
Kouluikäiselle voit kertoa enemmän hautajaisten käytännöistä: ”Hautajaistilaisuudessa kannamme isoisän arkun kirkkoon tai kappeliin. Siellä pappi puhuu isoisän elämästä, laulamme yhdessä ja muistelemme häntä. Sen jälkeen arkku lasketaan hautaan tai viedään tuhkattavaksi. Myöhemmin kokoonnumme vielä yhteen muistotilaisuuteen, jossa voimme jakaa muistoja isoisästä.”
Voit myös selittää lapsen kysymysten mukaan erilaisia hautajaisiin liittyviä käytäntöjä, kuten:
- ”Ihmiset pukeutuvat usein mustiin tai tummiin vaatteisiin osoittaakseen kunnioitusta.”
- ”Hautajaisissa saa itkeä – se on täysin normaalia ja osoittaa, että välitämme.”
- ”Kukkia tuodaan, koska ne ovat kauniita ja niiden avulla voimme osoittaa rakkauttamme.”
Jos perheessänne on uskonnollisia näkemyksiä, voit kertoa niistä lapsen ikätason mukaisesti. Jos taas hautajaistilaisuus on tunnustukseton, kerro lapselle etukäteen, mitä siellä tapahtuu.
Muista vastata lapsen kysymyksiin rehellisesti ja kärsivällisesti. Lapsi saattaa kysyä samoja kysymyksiä useaan kertaan osana ymmärtämisprosessiaan. Hyväksy tämä ja vastaa joka kerta rauhallisesti.
Pitäisikö lapsen osallistua hautajaisiin?
Lapsen osallistuminen hautajaisiin on perhekohtainen päätös, johon vaikuttavat lapsen ikä, kypsyys, suhde vainajaan ja perheen omat tavat. Lapsen oma halukkuus osallistua on tärkeä huomioida päätöstä tehtäessä. Yleisesti asiantuntijat kuitenkin suosittelevat, että lapselle annetaan mahdollisuus osallistua, jos hän sitä toivoo.
Osallistumisen puolesta puhuvat monet seikat. Hautajaiset auttavat lasta ymmärtämään kuoleman konkreettisuutta ja antavat tilaisuuden jättää jäähyväiset. Osallistuminen voi myös ehkäistä lapsen mielikuvituksen luomia, mahdollisesti pelottavampia käsityksiä tapahtumasta. Lisäksi se viestii lapselle, että hän on tärkeä osa perhettä myös surun hetkellä.
Jos lapsi osallistuu hautajaisiin, häntä tulisi valmistella huolellisesti etukäteen:
- Kerro konkreettisesti, mitä tapahtuu ja missä järjestyksessä
- Kuvaile tila, jossa hautajaiset pidetään
- Selitä, miten ihmiset saattavat käyttäytyä (itkeminen, halailu)
- Sovi, kuka huolehtii lapsesta, jos vanhempi on liian järkyttynyt
- Anna lapselle lupa kysyä ja ilmaista tunteitaan
Jos lapsi ei halua osallistua tai vanhemmat arvioivat, ettei se ole sopivaa, voidaan järjestää vaihtoehtoisia tapoja hyvästellä. Lapsi voi esimerkiksi:
- Piirtää kuvan tai kirjoittaa kirjeen vainajalle
- Osallistua vain muistotilaisuuteen
- Käydä myöhemmin haudalla aikuisen kanssa
- Järjestää oma pieni muistohetki kotona
Tärkeintä on, että lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja että hänen tunteitaan kunnioitetaan. Lapsiystävälliset hautajaiset huomioivat lasten läsnäolon ja tarpeet, mutta antavat myös aikuisille tilaa surra.
Miten tukea lasta hautajaisten aikana ja niiden jälkeen?
Lapsen tukeminen hautajaisten aikana ja niiden jälkeen vaatii aikuiselta erityistä herkkyyttä ja läsnäoloa. Johdonmukainen tuki auttaa lasta käsittelemään vaikeita tunteita ja sopeutumaan muutokseen. Tärkeintä on olla lapsen saatavilla sekä fyysisesti että emotionaalisesti.
Hautajaispäivänä:
- Sovi kuka aikuinen on vastuussa lapsen tukemisesta koko tilaisuuden ajan
- Kerro lapselle etukäteen päivän kulusta ja mitä odottaa
- Anna lapsen istua läheisen aikuisen vieressä
- Vastaa kysymyksiin rauhallisesti, vaikka kesken tilaisuuden
- Tarjoa mahdollisuus poistua hetkeksi, jos tilanne tuntuu ylivoimaiselta
- Salli lapsen ilmaista tunteitaan omalla tavallaan
Hautajaisten jälkeen:
- Keskustele lapsen kanssa kokemuksesta ja anna hänen kysyä kysymyksiä
- Luo arkeen turvallisuutta rutiinien avulla
- Muistele yhdessä vainajaa – katselkaa valokuvia, kertokaa tarinoita
- Kerro, että surulliset tunteet ovat normaaleja ja ne saavat näkyä
- Hyväksy lapsen erilainen tapa surra – leikki voi olla hänen tapansa käsitellä asiaa
- Kiinnitä huomiota lapsen nukkumiseen, syömiseen ja yleiseen käytökseen
Merkkejä siitä, että lapsi saattaa tarvita lisätukea:
- Pitkään jatkuva vetäytyminen tai eristäytyminen
- Jatkuvat univaikeudet tai painajaiset
- Taantuminen aiempiin kehitysvaiheisiin (esim. kastelu)
- Koulumenestyksen merkittävä heikkeneminen
- Jatkuva, voimakas ahdistus tai pelkotilat
- Kiinnostuksen menettäminen aiemmin tärkeisiin asioihin
Jos huomaat näitä merkkejä, keskustele asiasta lapsen kanssa ja tarvittaessa ota yhteyttä ammattilaiseen, kuten koulukuraattoriin, perheneuvolaan tai lasten psykologiin. Lapsen surulle on annettava aikaa, mutta joskus ulkopuolinen tuki on tarpeen.
Miten auttaa lasta käsittelemään surua ja menetystä?
Lapsen surun ja menetyksen käsittelyn tukemisessa tärkeintä on tarjota turvallinen ympäristö tunteiden ilmaisulle ja kysymyksille. Avoin keskusteluyhteys luo perustan, jolle lapsen terve suruprosessi voi rakentua. Muista, että lapsen suru ilmenee usein eri tavoin kuin aikuisen.
Konkreettisia keinoja lapsen surun käsittelyn tukemiseen:
- Anna lapselle lupa kaikkiin tunteisiin – iloon, suruun, vihaan ja syyllisyyteen
- Rohkaise ilmaisemaan tunteita piirtämällä, kirjoittamalla tai leikin kautta
- Lue lapsen kanssa surua ja kuolemaa käsitteleviä lastenkirjoja
- Luo muistorituaaleja, kuten kynttilän sytyttäminen tärkeänä päivänä
- Tee yhdessä muistolaatikko tai -kirja kuolleesta läheisestä
- Vieraile säännöllisesti haudalla, jos lapsi kokee sen mielekkääksi
- Muistele kuollutta läheistä arjessa – kerro tarinoita ja katselkaa valokuvia
Lapsi saattaa käsitellä surua jaksoittain, palaten normaaliin elämään ja leikkeihin surun hetkien välillä. Tämä on normaalia ja jopa terveellistä. Lapsen kyky suuntautua iloisiin asioihin surunkin keskellä on arvokas voimavara, jota ei pidä tukahduttaa.
Perheen yhteinen surun käsittely on lapselle erityisen tärkeää. Kun aikuiset näyttävät omat tunteensa, lapsi oppii, että suru on sallittua ja siitä voi selviytyä. Ole kuitenkin sensitiivinen – lapsi ei saa joutua kantamaan aikuisten surua. Tarvittaessa aikuisten kannattaa hakea omaa tukea, jotta he jaksavat olla lapsen tukena.
Jos huomaat, että lapsen suru pitkittyy tai vaikeutuu, älä epäröi hakea ammattiapua. Monilla paikkakunnilla on lapsille suunnattuja sururyhmiä, ja perheneuvoloista saa apua lapsen surun käsittelyyn. Myös koulujen oppilashuolto voi tarjota tukea.
Muista, että lapsen surutyö vie aikaa ja voi nousta pintaan uudelleen eri kehitysvaiheissa. Menetyksen merkitys voi muuttua lapsen kasvaessa, kun hän ymmärtää tapahtuneen eri tavalla. Tarjoa siksi mahdollisuutta keskusteluun myös pitkän ajan kuluttua menetyksestä.